Moni vannoo tänään ikuista rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa, tahtoa pysyä yhdessä ja myös tehdä sen eteen töitä.
Meillä on kyseisestä tahtomisesta jo yli kahdeksantoista vuotta ja muuten yhteistä matkaa jo yli kaksikymmentä vuotta, enemmän kuin puolet elämästäni. On ollut hienoja ylämäkiä, suhteellisen paljon alamäkiäkin, mutta suurin osa matkasta on varmaa kuitenkin sitä tasaista. Siinä mennään eteenpäin tasapökköä, tasamaata ja tasavauhtia.
"Tällaista se meidän olomme vaan on, ei se koskaan suju niinkuin pääskyseltä, joka suu ammollaan liitää hyönteisessä ilmassa", on runoillut Risto Rasa.
Tuohon ajatukseen on helppo yhtyä, itse asiassa tuo ajatus on jo kauan toiminut minulle voimaannuttavana huokauksena.
Juuri nyt kaipaan sitä tasamaata. Ei parisuhteeseen vaan perheen elämään.
Tänään on hyvä päivä aloittaa itse toimiminen sen eteen. Paljon on murhetta, joihin en voi vaikuttaa, mutta pienillä arkisilla asioilla voi ainakin parantaa mieltä, auttaa itseään ja toisia jaksamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti