lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosi 2011

Kaikki kunnolliset ja esimerkilliset blogin-pitäjät näyttävät julkaisevan tiivistelmiään tänään päättyvästä vuodesta.
Ja minähän tahdon olla kunnollinen ja vakavasti otettava myös, siksi minäkin kokeilen mitä saisin listattua ylös.


Tammikuu:


- Aloitin taas työnteon ja vielä ihan uudessa tehtävässä ja uudenlaisin haastein. Toki organisaatio on sama ja myös vanhoja verkostoja voi hyödyntää.
- Työ tuntui heti alussa hyvältä, vaikka paljon olikin alkuun opettelemista. Oli hyvä huomata, että minuun luotetaan edelleen ja annetaan kokeilla uutta elämää.
- Omassa arjessakin oli taas opettelemista, työkin oli vain puoliaikainen.


Helmikuu:


- Kävimme Esikoisen saamalla palkintoristeilyllä Tukholmassa. Laivalla on mielestäni edelleen aivan turhaa olla, pääasia oli Tukholmaan kaupungille pääsy. No joo, buffet on aina isolle perheelle hyvä vaihtoehto ruokailla, kaikille löytyy sopivaa.


Maaliskuu:



- Olimme Rukalla koko perheellä + osin ystävä-perheen ja vanhempieni kanssa. 
Oma polvi esti laskettelun suuressa mitta-kaavassa, mutta kävin kuitenkin kokeilemassa reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen. Olihan se ihan mukavaa, mutten edelleenkään syttynyt lajille intohimoisesti. 
Niin kävi Pojalle (vajaa 7 v.), elämänsä ensimmäistä kertaa laskettelusuksilla ja heti sukkana alas - ilmiömäinen kehonhallinta yhdistettynä hullunrohkeuteen oli hyvä lähtökohta harjoittelulle.



Huhtikuu:


-Teimme keittiöön pientä remonttia, hyvä tuli! Uudistimme myös pöydän ja tuolit.
- Poika täytti 7 vuotta.
- Töissä oli todella kiire, paljon työryhmiä ja tapaamisia.  


Toukokuu:


- Kiire työssä jatkui kiihtyvään tahtiin.
- Olimme kahdestaan viikonlopun Bremenissä. Kivaa! Hyvää ruokaa ja hiljaisuutta, aikuisten ehdoilla menoa.




Remontoimme makuuhuoneen kauttaaltaan. Jo oli aikakin. Tapetti irtosi ensin tikkuaskin kokoisina paloina ja hermot meinasi mennä, mutta lopulta oikeilla välineillä siitäkin selvittiin. Huoneeseen tuli aivan eri tunnelma. 

Kesäkuu:


- Ennätyshelteissä Power Cupissa. Pelit ei kovin hyvin sujuneet, mutta muuten oli mukavaa.
- Aloitin loman jo ennen juhannusta.
- Juhannus vanhaan tapaan, miehen töiden merkeissä.  Mm. Hevisaurus ja Dingo esiintymässä. Vanhana Dingofanina olin pettynyt Neumanniin, vanha ja ruttuinen... Ja niin kun minä odotin.




Heinäkuu:


- Lomailimme edelleen. 
- Lasten serkkupoika konfirmoitiin.
- Viikon vietimme Helsinki Cupissa jalkapallofiiliksissä.
- Teimme remonttiakin. Monta vuotta suunnittelemani vintin portaikon remontti toteutui vihdoin! Ja hyvä tuli! Mutta kyllä minä siinä hommassa hikosinkin...
- Esikoisemme pääsi ripiltä kauniina akkainviikon jälkeisenä aurinkoisena sunnuntaina ja saimme ne unelmoimamme puutarhajuhlat.




Elokuu:


- Lomailimme vielä ennen arjen alkamista ystävien luona mökillä Varsinais-Suomessa. Siellä saimme nauttia myös keski-eurooppalaises-ta seurasta.





- Arki alkoi ja Poikakin aloitti ekaluokan. Koulussa oli vain yksi eskarista tuttu,  jouduimme näet vaihtamaan koulua. Mutta kaikki lähti sujumaan hienosti!
- Keskimmäisellekin tuli uusi opettaja.



Syyskuu:


- Esikoinen täytti 15 vuotta. Ja vietti kyseisen päivän sairaalassa. 
- Koko kuukausi oli epävarmuutta ja sairastamista, todella rankkaa kaikille.
- Mies oli työmatkalla Ranskassa toista viikkoa.


Lokakuu:


- Sairastaminen jatkui koko kuukauden. Ainut saatu apu oli lääkityksen lisääminen, mutta siitäkään ei ollut oikeasti apua. Aika repivää elää päivää -tai oikeastaan puolta päivää- kerrallaan.
- Syyslomalla ladattiin akkuja pääasiassa kotona.
- Synttärini ja sain mahtavan lahjan!


Marraskuu:


- Valoa alkoi näkyä ja kipu helpottaa vähitellen...
- Keskimmäinen täytti 12 vuotta, synttäreitä juhlittiin kavereiden yökyläilyllä.


Joulukuu:


- Miehen synttärit.
- Aikuisten reissu Tallinnaan -lentokoneella. Ihanaa!  En ole varmaan viiteen vuoteen nauranut niin paljon.
Ja seura oli paras mahdollinen!





- Esikoinen oli viikon osastokuntoutuksessa Helsingissä. Hyvä reissu, paljon uutta tietoa ja ohjeita, kokonaisvaltainen ote kuntouttavaan toimintaan. Parin viikon "kotihoidon " eli sieltä saatujen ohjeiden mukaan toimimisen jälkeen oli tilanne jo paljon parempi Esikoisen omastakin mielestä. 
- Joulua fiilistelimme tänä vuonna jo aikaisemmin kuin yleensä, koristelua ja kyntti-löitä hyvissä ajoin. Joulu oli mukavaa aikaa, lepoa,rentoutumista,yhdessäoloa,kinkkua ja suklaata... 

tiistai 6. joulukuuta 2011

6.12.

                                                Onnea Suomi!






                                                        Kiitos!







5.12.

perjantai 2. joulukuuta 2011

2.12.

1.12.

Joulukuu alkoi harmaassa ja pimeässä säässä.


Fiilis sen sijaan oli ihan hyvä. Edessä monta vapaapäivää ja aikaa touhata kaikenlaista.


Laitoin jo jouluisia juttuja sinne tänne, toki melkoisen kaaoksen keskelle. Yleensä koristelen vasta lähempänä joulua, mutta nyt tuntui tältä. 




Kaaos on tuvassa hirveä; 
joulujuttuja sikin sokin, 
monta pussillista sekalaista kirpparikuormaa, 
huutisjuttuja lähdössä postiin ja uusia juttuja huutikseen laitettavaksi, 
kirjoittamista odottavia joulukortteja iso nippu,
pyykkiä sekä likaisena että puhtaana odottamassa inspiraatiota,
pussia ja nyssäkkää,
viikko sitten olleen Ikean reissun ostoksia odottamassa paikalleen pääsyä,
syysvaatteita  ja talvivaatteita,
yleistä sekasotkua...

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

-10 astetta






Tänään on pakkasta oikein kunnolla.

On taas totuttelemista säähän. Kukaan ei osaa pukeutua oikein, astmaatikoilla raaka ilma ottaa henkeen ja olo on sen mukainen. Kovemmat pakkaset ei tunnu paljoa raaemmalta. Viime talven reilut -25 astetta ei ollut yhtään sen kylmempää, juuri nämä pikkupakkaset ovat pahimpia.

Itse en ole vielä aloittanut sukkien käyttöä tälle syksylle. Jätin ne tänä vuonna pois muistaakseni huhtikuun puolivälillä ja aika pitkään olen jo nyt saanut olla ilman. Sukat vaan yksinkertaisesti  (symbolisesti, tuskin oikeasti?) ahdistaa ja vältän niiden käyttöä aina kun mahdollista. Vielä pahempia on sukkahousut ja kalsarit/pitkikset !

Viime talvena oli pakko lumimäärästäkin johtuen käyttää sukkia ja pahimmilla pakkasilla lisänä villaisia säärystimiä. Säärystimet ovat korvaamattomat, osa peruspukeutumistani.

Toivottavasti selviän vielä pitkään ilman sukkia. Tai ainakaan joka päivä ei tarvitsisi niitä kaapista jalkaan kaivaa.

-------------

Arki etenee omalla painollaan, eikä oikein mitään erityistä tunnu tapahtuvan. Tai no, suurimpana ja erittäin ihanana asiana, koko perhe on taas suurin piirtein kunnossa ja elinvoimainen.
Välillä huoli on suuri ja tuntuu, ettei kukaan oikein jaksa peruskuvioita enempää. Epävarmuus ja tunne omien vaikutusmahdollisuuksien rajallisuudesta on todella kuluttavaa.

Nyt on kaikki kuitenkin taas ihan ok, ja arki tuntuu sujuvan ilman valtavaa ponnistelua . Toivottavasti tämä jatkuisikin.



perjantai 11. marraskuuta 2011

11.11.11

Maaginen päivämäärä... Tänään on kaikki toisenlaista, erityistä.


Moni vannoo tänään ikuista rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa, tahtoa pysyä yhdessä ja myös tehdä sen eteen töitä.


Meillä on kyseisestä tahtomisesta jo yli kahdeksantoista vuotta ja muuten yhteistä matkaa jo yli kaksikymmentä vuotta, enemmän kuin puolet elämästäni. On ollut hienoja ylämäkiä, suhteellisen paljon alamäkiäkin, mutta suurin osa matkasta on varmaa kuitenkin sitä tasaista. Siinä mennään eteenpäin tasapökköä, tasamaata ja tasavauhtia.


"Tällaista se meidän olomme vaan on, ei se koskaan suju niinkuin pääskyseltä, joka suu ammollaan liitää hyönteisessä ilmassa", on runoillut Risto Rasa.


Tuohon ajatukseen on helppo yhtyä, itse asiassa tuo ajatus on jo kauan toiminut minulle voimaannuttavana huokauksena.


Juuri nyt kaipaan sitä tasamaata. Ei parisuhteeseen vaan perheen elämään.


Tänään on hyvä päivä aloittaa itse toimiminen sen eteen. Paljon on murhetta, joihin en voi vaikuttaa, mutta pienillä arkisilla asioilla voi ainakin parantaa mieltä, auttaa itseään ja toisia jaksamaan.









tiistai 8. marraskuuta 2011

8.11.2011



Muisto aurinkoisesta kesästä voi edelleen näin hyvin. Kukoistus taattu erittäin vähällä hoidolla, vettä vaan...

maanantai 7. marraskuuta 2011

Maanantai

Hyvä päivä, pitkästä aikaa maanantaiksi poikkeuksellinen.


Harmaata ja kumman kylmää oli koko päivän, vaikka mittari +8 näyttikin.




Jokainen perheenjäsen oli suurin piirtein kunnossa, kolme koululaista ja kaksi työläistä. Kaikki lähtivät aamulla omille tahoilleen ja pystyivät koko päivän siellä olemaankin.


Tämän tiedon ja tunteen avulla taas jaksaa eteenpäin. Tänä syksynähän näin ei ole ollut vielä yhtään kokonaista viikkoa. Toivottavasti tämä viikko kuluu näin loppuunkin, eikä tämä helpotuksen tunne romahda alas yhdellä puhelinsoitolla.




Töissä on mukavaa. Saan tehdä kehittämistyötä motivoituneiden ihmisten kanssa. Työssäni koen tekeväni merkityksellisiä asioita. Työntekokin on kivaa!





lauantai 5. marraskuuta 2011

Pyhäinpäivä

Tämä päivä on joka vuosi merkityksellinen.  


Kaiken arjen kaoottisuuden ja tehokkuusvaatimusten keskellä, saan luvan pysähtyä edes ajatuksen verran miettimään ja muistelemaan edesmenneitä. 


Muistan paljon hyviä hetkiä ja vähän huonojakin asioita. Arjen elämää, kohtaamisia... Kaikki ne ovat muokanneet minusta sitä mikä nyt olen. 


Muistan taas olevani osa merkityksellistä ihmisten ketjua, laajaa verkkoa. 


Sitä elämää, kohtaamisia, muistoja toivon myös muille.


------------


Niitä toivon myös kaikille noille lapsille, jotka tällä hetkellä heräilevät vintillä. Osa lapsista on omia, osa toisten äitien lapsia. Kämppä täynnä kaksitoistavuotiasta tyttöenergiaa!











lauantai 29. lokakuuta 2011

Matka alkaa

Matka alkaa tästä päivästä. Nyt on aika tälle kypsä. Ja minä olen valmis lähtöön.


Kukaan ei tiedä mihin suuntaan tästä lähden. Kukaan ei tiedä mitä matkalla kohtaan ja mitä vastaan tulee. En tiedä itsekään.


Sen tiedän, että päätän suunnan itse. Vaikka matkalla monesta suunnasta houkutellaan, suositellaan, vaaditaan, ehdotellaan...


Minä teen matkani itse.