-10 astetta

Tänään on pakkasta oikein kunnolla.

On taas totuttelemista säähän. Kukaan ei osaa pukeutua oikein, astmaatikoilla raaka ilma ottaa henkeen ja olo on sen mukainen. Kovemmat pakkaset ei tunnu paljoa raaemmalta. Viime talven reilut -25 astetta ei ollut yhtään sen kylmempää, juuri nämä pikkupakkaset ovat pahimpia.

Itse en ole vielä aloittanut sukkien käyttöä tälle syksylle. Jätin ne tänä vuonna pois muistaakseni huhtikuun puolivälillä ja aika pitkään olen jo nyt saanut olla ilman. Sukat vaan yksinkertaisesti  (symbolisesti, tuskin oikeasti?) ahdistaa ja vältän niiden käyttöä aina kun mahdollista. Vielä pahempia on sukkahousut ja kalsarit/pitkikset !

Viime talvena oli pakko lumimäärästäkin johtuen käyttää sukkia ja pahimmilla pakkasilla lisänä villaisia säärystimiä. Säärystimet ovat korvaamattomat, osa peruspukeutumistani.

Toivottavasti selviän vielä pitkään ilman sukkia. Tai ainakaan joka päivä ei tarvitsisi niitä kaapista jalkaan kaivaa.

-------------

Arki etenee omalla painollaan, eikä oikein mitään erityistä tunnu tapahtuvan. Tai no, suurimpana ja erittäin ihanana asiana, koko perhe on taas suurin piirtein kunnossa ja elinvoimainen.
Välillä huoli on suuri ja tuntuu, ettei kukaan oikein jaksa peruskuvioita enempää. Epävarmuus ja tunne omien vaikutusmahdollisuuksien rajallisuudesta on todella kuluttavaa.

Nyt on kaikki kuitenkin taas ihan ok, ja arki tuntuu sujuvan ilman valtavaa ponnistelua . Toivottavasti tämä jatkuisikin.

11.11.11

Maaginen päivämäärä... Tänään on kaikki toisenlaista, erityistä.


Moni vannoo tänään ikuista rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa, tahtoa pysyä yhdessä ja myös tehdä sen eteen töitä.


Meillä on kyseisestä tahtomisesta jo yli kahdeksantoista vuotta ja muuten yhteistä matkaa jo yli kaksikymmentä vuotta, enemmän kuin puolet elämästäni. On ollut hienoja ylämäkiä, suhteellisen paljon alamäkiäkin, mutta suurin osa matkasta on varmaa kuitenkin sitä tasaista. Siinä mennään eteenpäin tasapökköä, tasamaata ja tasavauhtia.


"Tällaista se meidän olomme vaan on, ei se koskaan suju niinkuin pääskyseltä, joka suu ammollaan liitää hyönteisessä ilmassa", on runoillut Risto Rasa.


Tuohon ajatukseen on helppo yhtyä, itse asiassa tuo ajatus on jo kauan toiminut minulle voimaannuttavana huokauksena.


Juuri nyt kaipaan sitä tasamaata. Ei parisuhteeseen vaan perheen elämään.


Tänään on hyvä päivä aloittaa itse toimiminen sen eteen. Paljon on murhetta, joihin en voi vaikuttaa, mutta pienillä arkisilla asioilla voi ainakin parantaa mieltä, auttaa itseään ja toisia jaksamaan.

8.11.2011

Muisto aurinkoisesta kesästä voi edelleen näin hyvin. Kukoistus taattu erittäin vähällä hoidolla, vettä vaan...

Maanantai

Hyvä päivä, pitkästä aikaa maanantaiksi poikkeuksellinen.


Harmaata ja kumman kylmää oli koko päivän, vaikka mittari +8 näyttikin.




Jokainen perheenjäsen oli suurin piirtein kunnossa, kolme koululaista ja kaksi työläistä. Kaikki lähtivät aamulla omille tahoilleen ja pystyivät koko päivän siellä olemaankin.


Tämän tiedon ja tunteen avulla taas jaksaa eteenpäin. Tänä syksynähän näin ei ole ollut vielä yhtään kokonaista viikkoa. Toivottavasti tämä viikko kuluu näin loppuunkin, eikä tämä helpotuksen tunne romahda alas yhdellä puhelinsoitolla.




Töissä on mukavaa. Saan tehdä kehittämistyötä motivoituneiden ihmisten kanssa. Työssäni koen tekeväni merkityksellisiä asioita. Työntekokin on kivaa!

Pyhäinpäivä

Tämä päivä on joka vuosi merkityksellinen.  


Kaiken arjen kaoottisuuden ja tehokkuusvaatimusten keskellä, saan luvan pysähtyä edes ajatuksen verran miettimään ja muistelemaan edesmenneitä. 


Muistan paljon hyviä hetkiä ja vähän huonojakin asioita. Arjen elämää, kohtaamisia... Kaikki ne ovat muokanneet minusta sitä mikä nyt olen. 


Muistan taas olevani osa merkityksellistä ihmisten ketjua, laajaa verkkoa. 


Sitä elämää, kohtaamisia, muistoja toivon myös muille.


------------


Niitä toivon myös kaikille noille lapsille, jotka tällä hetkellä heräilevät vintillä. Osa lapsista on omia, osa toisten äitien lapsia. Kämppä täynnä kaksitoistavuotiasta tyttöenergiaa!